Iltapäivän ja illan GFS ennusteiden vilkaisu sai miettimään mahdollisuutta lähteä etelärannikolle kurkkaamaan mahdollista yöukkosta. Stabiilisuusindeksit lupailivat kohtalaista keliä ihan rannikon tuntumaan yön ja seuraavan aamun ajaksi. Illan tunteina viron paikkeille syntynyt MCS (mesomittakaavan konvektiivinen kompleksi, pitkäikäinen ukkoskuurorypäs) puski hitaasti, mutta varmasti kohti pohjoista. Alkoi epätoivoinen yritys kysellä chaseparia mahdolliselle reissulle. Muuan Hämeenlinnalainen bongari (Kimmo) tarjoutui lähtemään chaselle mukaan. Siispä junalla ensin Jyväskylästä Hämeenlinnaan. Ennen lähtöä satelliittikuvat näyttivät Baltian mörön olevan voimissaan ja puskevan yhä edelleen pohjoista kohti, suoraan etelärannikolle. Aikaa ei ollut liiaksi ja matkaa oli rattoisat 400km alueelle. Junakin oli sopivasti vartin myöhässä.

Varsinainen chase alkoi Hämeenlinnan asemalla tilannekatsauksella. Merellä Hangon edustalla oli vanha MCS, jonka etureunassa syntyi uusia soluja. Toinen vaihtoehto olisi ollut mennä Helsingin itäpuolelle vastaanottamaan Tallinnan paikkeilla olevia soluja. Hangon suunta kuitenkin vaikutti paremmalta ja osoittautui myöhemmin lähes täydelliseksi valinnaksi. Pitkän ajomatkan aikana solut voimistuivat jatkuvasti ja muodostivat kuuropilvinauhan meren ylle. Toiset bongarit Hankoniemessä kertoivat sen ukkostavan. Tiimin ensimmäiset havaitut kalevantulet leimahtivat Tammisaaren risteyksen paikkeilla. Hangon keskustassa välähteli jo mukavalla tahdilla. Varsinainen katselupaikka sijaitsi kalliolla aivan niemen kärjessä. Näkymä sieltä oli huikea. Nauha meren yllä välähteli kymmeniä kertoja minuutissa ja intensiteetti vain kasvoi samalla, kuin jytinä hiljalleen voimistui.

Paikka tuntui olevan yllättävän suosittu. Samalle näköalapaikalle oli asettunut 11 bongaria ja 2 toimittajaa seuraamaan huikeata salamanäytöstä. Suurin osa salamoista oli pilvisalamoita. Nauha purkautui useita kertoja minuutissa maahan moninkertaisilla maasalamoilla. Valotusten kanssa oli säätämistä, jotta välkkyvät salamat eivät polttaisi kuvia puhki. Tunnelma oli korkealla eikä näytelmä jättänyt ketään kylmäksi. Toinen toistaan komeampi salamanisku tallentui kameran muistikortille riemuhuutojen saattelemana.

Ei makeaa mahan täydeltä, nimittäin ukkosalue lähestyi hiljalleen havaintopaikan ylle ja heikko sade alkoi haittaamaan kuvaamista. Salamatkin alkoivat iskea lähemmäksi. Sade voimistui äkisti pilvisalamoiden painopisteen siirtyessä lähemmäksi. Nyt katsottiin parhaaksi siirtyä autojen suojaan. Ensimmäinen terävä lähi-isku räsähti ja rakeet alkoivat kolkutella autojen kattoja. Suurimmat jääpalat olivat noin 2 cm kokoisia. Vähän aikaa pelättiin rakeiden suurenevan ja hakkaavan autojen maalit hajalle. Salamat leimusivat taukoamatta lähietäisyydellä, eikä solu näyttänyt heikkenemisen merkkejä. Pikaisen pohdiskelun jälkeen päätettiin lähteä solun etupuolelle.

Matka ei sujunut kovin nopeasti valtoimenaan tulvivien teiden ja erittäin rankan rakeiden maustaman sateen vuoksi. Välillä sai pelätä että vettä oli tiellä liikaa ja matka loppuisi siihen. Salamat räpsivät joka puolella huikeassa tahdissa. Lyhyen matkan aikana ehti tulla tutuksi ääni, joka kuuluu auton sisälle salaman iskiessä sadan metrin etäisyydelle. Usean core-punchin ja raekuuron jälkeen ohitimme kuuronauhan puuskarintaman ja saimme hetken aikaa ihastella salamoiden järkyttävää mätkettä lentokentän reunalta. Kuvia ei kuitenkaan paksun vyörypilven vuoksi enään saatu. Lopulta katsoimme paremmaksi suunnata kohti Hämeenlinnaa ja lopettaa chase. Iloiseksi yllätykseksi Hämeenlinnan ylitse jyräsi vielä yksi reippaasti salamoiva solu ennen kuin koko systeemi karkasi kauas itään.

Alla kuvia Hankoniemen rantakalliolta. Salamointi oli äärimmäisen näyttävää!

Muiden bongareiden ottamia valokuvia upeita valokuvia samasta myrskystä. Kuvauspaikkana on Hankoniemessä sijaitseva Krämhamnsudden.

Kimmo
Jukka
Timo
Teemu
Marja [1] [2]