Heinäkuu 18 Osallistujat: Eero, Suvi , ajomatka: noin 400 km |
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|
Matka alkoi Jyväskylästä hieman ennen puolta päivää. Tutkakuvien tarkastelu osoitti, että Keuruun suunnalle lipuu voimakkaan oloinen kuuropilvi. A-JP:n tiedotus pilven salamoinnista vahvisti suunnitelman. Muutaman kymmenen kilometrin jälkeen alapilvet häipyivät ja eteenavautui lupaava näkymä - pilvet nousivat räjähdysmäisesti taivaalle.
Matka jatkui Petäjäveden ohitse pitkin vt-23:sta keuruun suuntaan tarkoituksena mennä lähemmäs pilveä ja päästä näkemään mahdollinen vyörypilvi. Pian kuitenkin alkoi satamaan ja pilvi menetti komean ulkonäkönsä. Keuruun kohdalla oli vain harmaata mössöä ja satoi rankasti, eikä tietoakaan salamoinnista (kuvassa paksun punaisen ympyrän vasemmalla puolella). Reissu jatkui Multialle. Multian kohdalla pysähdyimme ja kysyimme tutkadataa Arilta. Rintama näytti tutkassa hyvältä, mutta olikin mössöä paikan päällä. Kiperä tilanne tuli eteen - Jatkammeko rintaman etelä vaiko pohjoispuolelle. Päätimme suunnata kylman rintaman pohjoispuolelle kohti lämmintä sektoria. Käännyimme Multialta Uuraisille. Matkalla pysähdyimme korkean mäen päälle katselemaan tilannetta. Aurinko rupesi paistamaan ja taivaalla näkyi rintaman suuntaisia kumpupilvijonoja. Korkea kumpipilvi ja huntu on kuvattu Saarijärvellä ennen voimakasta ukkospilveä.
Uuraisilla pysähdyimme paikalliseen kirjastoon ja vilkaisu RaPu-tutkaa paljasti meidän olevan suht hyvässä paikassa. Jyväskylän suunnalla kehittyi isohko ukkospilvimuodostelma joka suuntaa suoraan sen hetkistä olinpaikkaamme kohti. Pilven pohjoispuoli näytti parhaalta, koska alue oli aurinkoinen ja lähestyvä solumuodostelma näytti kehittyvän juuri pohjois sekä itäreunalta. Länsireunaa hallitsi laskuvirtaus ja vanha alasinpilvi.. Päätimme mennä Saarijärvelle, jotta saisimme voimakkaamman ja nuoremman ukkossolumuodostelman kuvauskohteeksi. Päätelmä pitikin paikkaansa ja pilvi voimistui juuri pohjoisreunastaan. Menimme Järven rannalle katselemaan kehittyvää Ukkossolua. Näky oli kerrassaan upea!!!
Pilvi alkoi salamoida voimakkaasti noin kilometrin etäisyydelle ja päätimme häipyä rannalta. Samaan aikaan taivaan peitti erittäin näyttävät sadejuovat ja pilvi alkoi "romahtaa". Järven pintaa myöten eteni vauhdilla valkea aalto ja siinä vaiheessa totesimme joutuvamme syöksyvirtauksen alle.
Alla olevassa kuvassa näkyy syöksyvirtauksen etureuna. Valkea alue eteni suoraan meitä kohtu hurjaa vauhtia. Kuvan oton jälkeen ei mennyt montaa sekuntia kun vaakasuora sade alkoi ja puut taipuivat notkolle ja ilma oli täynnä oksista irronneita lehtiä.
Voimakas tuuli ja raju sade kestivät noin kymmenen minuuttia. Tämän aikana salama iski lähelle useita kertoja. Etäisyyttä iskuihin oli vain muutamia satoja metrejä. Pian kuitenkin pilvi meni ylitse ja sen sisäänvirtausalue näytti voimistuvan ja pilvi jyrisi ja salamoi kiihtyvällä tahdillä. Päätimme lähteä pilven perään ja pyrkiä sen etupuolelle. Kuvan oton jälkeen näimme salamaniskun alasinosasta pilven ulkopuolelle vasempaa reunaa kohti. Matkalla pilven etupuolelle salama isku vain muutaman kymmenen metrin päähän autosta. Isku näkyi sokaisevan kirkkaana välähdyksenä ja terävänä paukahduksena.
Pääsimme pilven etupuolelle Karstulan ja Kivijärven välimaastossa ja jäimme kuvailemaan. Pilvi ei enään jyrissyt paljoa. Pian alkoi rankka sade ja lähdimme Saarijärven suuntaan. Samalla kysyimme missäpäin Ari, Timo ja Veikko menevät ja yllätyimme heidän olevan samalla suunnalla. Tapasimme Kannonkosken SEO:lla ja vaihdoimme kuulumiset ja kurkkasimme tutkadataa - harmiksi totesimme kunnon pilvien olevan kaukana meistä. Joimme kahvit ja pidimme taukoa. Väsymys alkoi jo iskeä valokuvaajaamme ja kahvikuppi ei oikein mienannut pysyä käsissä. Pian matka taas jatkui.
Taivaalla näkyi monia kaukaisia ja komeita alasinpilviä sekä kohoavia kumpupilviä. Pysähtelimme järvenrantapaikoille katselemaan ja kuvailemaan niitä. Näimme muutaman kaukaisen salamaniskunkin
|
||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||||