Jyväskylä - Jämsänkoski - Korpilahti - Jyväskylä - Sumiainen - Jyväskylä 17.7

Osallistujat: Eero, Suvi , ajomatka: noin 250 km

Luotaustietojen perusteella ei oikein voi olettaa mitään hirveän pitkäikäisiä systeemejä. Cape ~500 ja Li lähes -2. Alailmakehässä tuulen shear vain noin 15m/s ja tuulen suunta lähes sama läpi troposfäärin. Tämä ei vielä anna hirveästi mahdollisuuksia pitkäikäisille järjestäytyneille nauhamaisille systeemeille ( MCS - squal line). Tällainen alle 6 km shear tosin tukee monisolukuurojen syntymista, jolloin otollisessa tilanteessa pilven laskeva virtaus toimii liikesuuntaan etureunaan nähden yhdessä tuulen shearin kanssa konvektion laukaisevana tekijänä. Jos tällöin syntyy nauhamainen muodostelma, on se erillisten solujen yhdessä muodostaman laskuvirtauksen aikaansaama. Lisäksi luotaustiedoista nähdään, että konvektiolle ei ole juurikaan estettä, eli ukkosen esiintymisen voisi olettaa olla pääosin popcorn-tyylistä iltapäiväpainoitteista. Näin todellakin kävi

satelliittikuva klo1230	tutkakuva klo 13:00	Kuuropilvet ympäröitynä	Jokioisten luotaus

Tilanne sadetutkan ja satelliittikuvan mukaan noin klo 13:00. Satelliittikuvassa näkyy laaja-alainen alasinpilvi, jonka vasempaan reunaan kehittyy uusia kuuropilviä. Valkean laikun reunassa nousevat uudet pilvet näkyvät rosoisina pyöreähköinä laikkuina. Tutkakuvassa heti havaintopaikan eteläpuolella näkyy voimakkaasti satava monisoluinen kuuropilvi. Havaintopailalla näkyi samaan aikaan 3 erillistä ukkostavaa pilveä. Kuvassa on ympyröity jokainen niistä. Pilvi numero 1 on heikosti ukkostava yksisoluinen kuuropilvi (kuva). Pilvi numero 2 on kaikista aktiivisin monisoluinen kuuropilvi (kuva), joka näkyy satelliittikuvassa muhkurana tasaisessa alasinpilvimassassa havaintopaikan lounaispuolella. Havaintopaikkaa kohti lähestyvä nauhamainen hidasliikkeinen monisolukuuro on jo parhaat päivänsä nähnyt puuskarintaman karattua. Kuitenkin eturaunassa oli näyttävä vyörypilvi (kuva).

Matka alkoi Jyväskylästä aamusella aikamoisen säätämisen jälkeen. Vihdoin saatiin päätettyä lähdetäänkö Päijänteen itä vaiko länsipuolelle. Sadetutka näytti ensimmäisten kuurojen liikkuvan ja voimistuvan vasta lännempänä, joten matka alkoi ysi-tietä etelään. Jämsänkosken kohdalla alkoi taivaalle pullahdella korkeita kumpupilviä ja kaukaa kaakosta puski alasinpilviä. Pikainen kahvihetki ja tutkakuvien tarkastelu osoitti että voimakas kuuropilvi menee Joutsa-Korpilahti linjaa myöten luoteeseen ja pitää palata jonkinmatkaa takaisin. Pysähdyttiin Korpilahden satamaan seuraamaan tilannetta. Ensimmäiset jyrähdykset kuuluivat lähes välittömästi autosta noustuamme.

Korkeita kumpupilviä

Bongaamisen kannalta Korpilahden satama oli ihan hyvä paikka, mutta parempi paikka olisi ollut päästä pois laajan alasinpilven alta, ja suunnistaa luoteeseen, jonne ei ollut vielä kehittynyt kuuropilviä, ja jossa oli paremmat edellytykset voimakkaammille ukkosille (auringon lämpösäteily voimakkaampaa, vanhojen kuuropilvien kylma laskuvisrtaus saa aikaan nousupakotteen "tuoreella" alueella.)

Näkymä etelään: Ilmamassa tyylinen, melko aktiivinen ukkospilvi. Vähän ensimmäisen kuvanoton jälkeen ensimmäinen salama vilahti maahan. Pilvi eli jatkuvasti ja kuvan vasemmassa reunassa muodostui uutta pilveä jatkuvasti.

Ukkospilven sisäänvirtausalue ja alasinosaa

Näkymä kaakkoon: Voimakas ukkospilvi ja sen etuosan vyörypilvi vyöryvät Päijänteen ylitse. Pilven etureinan muodot elivat ja muovautuivat jatkuvasti. Tällaisen pilven alla voi olla voimakas puuska. Salamointi oli voimakasta, parhaillaan saattoi erottaa 6 iskua maahan minuutin aikana.

Vyörypilvi Päijänteen yllä

Vyörypilven saavutettua havaintopaikkamme, totesimme emopilven samalla heikkenevän ja sisäänvirtausalueen karkaavan pois kylmän laskuvirtauksen takia - Tämä solumuodostelma oli parhaat hetkensä jo kokenut. Matka jatkui pohjoista kohti. Pian alkoikin näkyä komeita kumpupilvimuodostelmia. Jyväskylän paikkeille kehittyi voimakkaan näköinen monisolu-ukkonen, mutta pian alkoi hermot mennä - jouduimme ratsiaan ja siinä sitä oltiin. Auto seisoi pitkässä jonossa ja kallista aikaa kuluu hukkaan.

Jyväskylän paikkeilla päätimme poiketa Laajavuoren huipulla ja se kannatti. Aiemminhavaitsemamme monisoluinen ukkonen piristyi kummasti ja nakkeli maasalamoita noin tunnin ajan kiitettävästi. Enään ei harmittanut menetetty aika

Monisolu-ukkosen eri kehitysvaiheet. Kuvauspaikkana Laajavuoren huippu

Tilanne noin klo 1430: Satelliittikuvassa nähdään 2 erillistä kypsässä vaiheessa olevaa ukkosaluetta. Seuraamamme kuurorykelmä on kuvassa "rastin" oikealla puolella. Kuvasta erotetaan selkeä "overshooting" top. samassa kuurojen rivissä on myös muita huippuja, jotka läpäisevät troposfäärin yläosan. Vasemman puoleinen ukkosalue on selvästi isompi, mutta sitä emme voineet havainnoida. Tutkakuvassa nähdään Ukkosalueen sateen voimakkuus, sekä sisään ja ulosvirtausalueita. Kuvien perusteella voidaan päätellä parheiden ukkosten etääntyvän länttä kohti nauhamaisena muodostelmana.

Satelliittikuva	Tutkakuva

Pian kuitenkin pilvi satoi itsensä kuivaksi ja jatkoimme matkaamme Äänekosken suuntaan. Matkalla näimme idän puolella hurjan näköisiä kumpupilvitorneja. Into nousi huippuun ja totesimme että matka jatkuu Sumiaisen suuntaan - olisi päästävä kehittyvän solun lähelle sen etupuolelle.

Lähella Sumiaisen paikkeilla näkymä oli upea. Pilvi oli kehittynyt komeaksi alasinpilveksi ja salamointi ja jyrinä kiihtyi koko ajan. Samalla ukkossolun etureunan alle muodostui makkaramainen vyörypilvi. Pilvi eli noin puolen tunnin ajan ja kuihtui nopeasti. Viimeisen kuvan kohdalla puuskarintama karkasi pilven alta ja tämäkin pilvi päätti päivänsä. Matka jatkui Konginkankaan kautta Äänekoskelle, jossa tarkistimme tutkakuvat ja totesimme bongausreissun olevan ohitse. Matka kotiin alkoi.

Ukkospilven eri kehitysvaiheita